Ollaan käyty Moskun kanssa rallytokossa nyt syksyn ajan.
Kesän jäljiltä hallinta oli ihan hukassa, joten jotain oli tehtävä ja nopeasti
ennen kuin murrosikä iskee päälle. Varsinainen tokokin kiinnostaa, mutta en
tiedä jaksanko tokon tarkkuutta. Rallytokossa liikkeitä ei tarvitse suorittaa juuri oikealla tavalla ja siinä saa vapaasti kehua koiraa koko ajan.
Mutta se kehittää yhtä lailla seuraamista ja tottelevaisuutta.
Pari viikkoa sitten treeneissä Mosku nuuski itsepintaisesti
mattoa koko ajan ja keskittyminen oli muutenkin ihan hakusessa. Hallissa oli ollut
agilitykisat ja tuoksuja oli varmasti ihan hirveästi. Odotukset eivät olleet
kovin korkealla tänään etenkin kun olin taas vähän myöhässä ja sen takia
hermostunut itseeni. Mutta ihme tapahtui! Moskulla oli alusta asti hyvä
kontakti ja kova into tekemiseen. Sen häntä vaan viuhtoi iloisesti
kun se seurasi minua tiiviisti. Ihan mahtavaa treenata tuollaisen koiran
kanssa!! Ohjaajakin ihasteli miten skarppi Mosku oli. Otin nollatoleranssin
haisteluun heti alusta saakka, enkä antanut sen puuhailla yhtään mitään omiaan. Vuoroa odotellessa leikin sen kanssa, harjoittelin liikkeitä ja laitoin sen istumaan tai makaamaan paikoilleen.
Mutta
nyt täytyy kyllä tunnustaa mille pitää antaa suurin kiitos. Nille oikeille
nameille! Eli lihapullille! Mutta oli siinä muutakin. Luulen että edellispäivän
mätsäri auttoi myös, eli hauska yhdessä tekeminen. Keskityin näyttelyssä Mokun
kehumiseen ja innostamiseen jotta sen mielestä näyttelyssä olo olisi tosi
hauskaa. Sain Niinalta ohjeen innostaa Moskua niin että se olisi treeneissä
valppaana mitä seuraavaksi tehdään. Ja eilen se oli ensimmäistä kertaa tosi
innoissaan siitä mitä seuraavaksi ”käskytän”. Tää oli ihan huippua! Saa nähdä meneekö ensi viikon treeneissä yhtä hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti