HAUSKAA VAPPUA!

Iloista ja aktiivista vappuviikonloppua!

 Meillä ei ole treenejä tiedossa vappuna, mutta aiotaan samoilla metsässä ja käydä melomassa. Jatkan myös tätä canicross- harjoittelua ;).

Canicrossia

Pari päivää sitten kävin hölkkälenkillä koirien kanssa ja aloin pohdiskella minkälaista canicross olisi harrastuksena. Moskusta saisi aikuisena oivaa vetoapua :). Mosku kulki ensimmäistä kertaa juoksuvyössä ja se menikin ihan mallikkaasti.

Moskun näyttelyuran alku

No, otsikko on vähän turhan mahtipontinen, koska en edelleenkään aio alkaa harrastaa näyttelyissä käymistä. Aion käyttää Moskua pentuna muutamissa näyttelyissä ja sitten aikuisena muutamissa uudelleen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Jos Mosku menestyy hyvin niin voihan se olla että niistä innostuukin.

Muutama viikko sitten harjoittelimme näyttelyhommia pentujen isän Hotin omistajan Niinan kanssa. Myös Moskun veli Niilo oli mukana. Oli hauska treeni lämpimässä auringon paisteessa! Mosku seisoi oikein mallikkaasti ja Niina sai fiksattua sen ihanteelliseen asentoon. Mosku myös juoksi ihan nätisti vierellä. Mosku tuntuu jokseenkin miellyttämisen haluiselta ja se on todella nopea oppimaan. Nämä yhdistettynä ahneuteen on tuloksena helposti koulutettava pentu! Nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti koulutuksesta ennen kuin murrosikä tulee ;)..

Moskun näyttelyasento

Moskun veli Niilo

Viime viikonloppuna mentiin ensimmäistä kertaa mätsäriin. Ei se sitten ollutkaan enää niin helppoa kun ympärillä oli paljon koiria ja ihmisiä ja vieraat koirat edessä ja takana ja minikokoinen kehä. Meni aika sähläykseksi. Mosku kyllä seisoi jonkin aikaa nätisti, joskaan en saanut sitä tuohon kuvassa näkyvään ryhdikkääseen asentoon. Juokseminen meni ihan leikkimiseksi. En ollut totuttanut Moskua ollenkaan näyttelyhihnaan (virhe!) ja otin makupalan esille (virhe!). Joten Mosku hyppi kohti kättä, pureskeli hihnaa ja venkoili. Hetkittäin se juoksi jokseenkin nätisti, mutta olen aika varma ettei tuomari nähnyt kunnolla sen liikkeitä.

Ensi viikolla menemme Jokimaalle pentunäyttelyyn, joten nyt treenaamme joka päivä kurjassa näyttelyhihnassa juoksemista ja hiomme seisomista. Mielenkiinnolla odotan miten se menee!

Ihanat veljekset <3

Miloun kosioreissu

Alkuviikon postauksessa kerroin että Milou tapasi morsiamensa. Kokeilimme maanantaina sujuuko astutushommat morsiankokelaan kanssa. Milou liehitteli morsiantaan kuin paraskin herrasmies. Todettiin että hommat sujuvat hyvin. Morsiamelta tuli kuitenkin hammasta: vielä ei ollut tärppipäivät.  

Keskiviikkona morsian tuli käymään meillä. Tärppipäivät eivät kuitenkaan olleet vieläkään alkaneet. Sitten torstaina annoin Miloun kasvattajan matkaan kahdeksi yöksi. Tapasimme treenihallin pihalla ja kokeilimme joko tärppipäivät olisivat alkaneet. Kova oli Miloulla yritys, mutta homma ei vielä näyttänyt siltä että aika olisi ollut kypsä.

Illalla kasvattajalta tuli tekstiviesti että astutus oli onnistunut! Joko oikea aika oli juuri alkanut, tai sitten se treenihallin parkkis ei innostanut nuorta paria tositoimiin :D. Perjantaina he uusivat astutuksen. Homma oli ohi 30 minuutissa, ja puolet ajasta koirat olivat nalkissa! Nopeaa toimintaa!

Milou sai kehuja hyvistä ja varmoista otteistaan. Vaikka tämä oli Miloun ensimmäinen astutus, se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä ja miten. Astutus tapahtui ilman sen kummempaa apua. Koiran omistaja piti vain morsianta paikallaan ja tietenkin he varmistivat että koirat pysyivät hyvin kiinni toisissaan.  

Nyt sitten odotellaan noin kuukauden verran ennen kuin tiedetään onko pentuja tulossa. Jos pentuja tulee, ne ovat varmasti mainioita perroja jos vanhempiinsa tulevat!

Moskun sukutapaaminen

Käväistiin eilen etelässä koira-asioilla. On mielettömän hauskaa, että enää kalenteri ei täyty luennoista ja tenteistä vaan koirajutuista! Kaikenlaista hauskaa onkin jo tiedossa keväälle ja kesälle!

Etelän reissulla Mosku pääsi tapaamaan sukuaan. Oltiin menossa tapaamaan Moskun isän omistajaa Niinaa, mutta oli ihan huippu hauska yllätys että myös Moskun veli oli sattumalta maisemissa.

Veljeksillä oli niin kova vauhti leikeissään, että kuvista tuli ihan heilahtaneita.. Nämä kaksi pentua olivat pentueen vilkkaimmat ja isoimmat. Niilo oli kaikista vilkkain ja Mosku taas isoin. Ja vilkas Niilo todella tuntuu olevan. Se painaa nyt noin kilon vähemmän kuin Mosku. Ensimmäisessä kuvassa Mosku on vasemmalla ja Niilo oikealla.

Mosku ja Niilo pääsivät tapaamaan myös puolikasta isoveljeään Hupsia. Hups on vasta 1- vuotias hoffin alku. Se suhtautui hyvin rauhallisesti pikkupentuihin.

Hups ja Mosku

Sitten viimeisenä pennut näkivät isänsä Hotin. Moskun mielestä isä oli hyvin kunniaa herättävä ilmestys, jopa vähän pelottava.. Se aristeli Hottia aikansa, mutta sitten rohkeni härnätä sitä isäntänsä jalkojen välistä :). Niilo on niin rohkea kaveri, että meni isojen sukulaistensa luo oikopäätä.

Hotti ja Mosku

Tämä Moskun sukutapaaminen ei kuitenkaan ollut se pääasia minkä takia etelään ajelimme. Menimme nimittäin tapaamaan Miloun morsianta! Tästä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Pelastuskoirayhdistyksen tulokaskurssilla

Huh huh! Viime viikko oli raskas, mutta todella antoisa. Pelastuskoirayhdistyksen tulokaskurssia oli neljänä päivänä ja sen lisäksi pentukurssi. Töiden, pitkien ajomatkojen ja torpan askareiden ohella se oli hiukan liikaa. Olen toipunut viikosta tässä pääsiäisen aikana...

Tulokaskurssi alkoi teorialla, josta kerroin edellisessä postauksessa. Käytännön harjoitukset olivat perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina testailtiin koirien reagointia vieraisiin ihmisiin ja koiriin, sekä vähän niiden hallintaa. Sen lisäksi katsottiin kuinka koirat reagoivat piilossa oleviin ihmisiin. Ihmiset olivat helpoissa piiloissa ja koirat ohjattiin lähelle piiloja. Maalimiehet palkkasivat koirat nameilla tai lelulla. Milou ja Mosku epäröivät aluksi mennä maalimiesten luokse. Pian ne kuitenkin ymmärsivät että maalimiesten luo saa mennä ja heiltä saa nameja.

Ensimmäinen harjoituskerta oli varikkoalueella, mutta lauantaina pääsimme metsään. Koirat pääsivät siis hakemaan piilossa olevia maalimiehiä metsästä. Ensimmäisessä harjoituksessa maalimiehet olivat piiloissa lähellä tietä tuulen yläpuolella. Koiran kanssa käveltiin liinassa tietä pitkin. Mosku paikansi hyvin maalimiehet. Ensimmäisen luo se meni vähän epäröiden, mutta seuraavien luona meni jo reippaasti hakemaan namit. Myös Milou löysi maalimiehet, mutta se ei ollut innosta soikeana. Otti namit ja lähti pois. Maalimies sekä koiran ohjaaja kehuivat koiraa vuolaasti. Alkuvaiheessa koiran on hyvä viettää aikaa maalimiehen luona, jotta siitä tulee tosi hieno juttu koiralle ja se haluaa etsiä vieraita ihmisiä.

Seuraavassa harjoituksessa ensimmäinen maalimies lähti juoksemaan metsään ja meni puskan taakse piiloon. Ohjaaja piti koiraa kiinni ja päästi sen irti hetkeä ennen kuin maalimies oli piilossa. Maalimies  palkkasi koiran ja kehui sitä runsaasti. Tämän jälkeen koira laskettiin vapaasti metsään etsimään kaksi muuta maalimiestä. Mosku löysi maalimiehet helposti. Siitä näki selvästi kun se sai ilmavainun. Nokka nousi pystyyn ja se terhakoitui selvästi. Riemu oli suuri kun Mosku löysi maalimiehet (ja ne namit). Mosku tulee vähän liikaakin iholle; se tykkää pusutella vieraitakin ihmisiä. Miloulla kokeiltiin pallopalkkaa. Ensimmäinen maalimies leikki Miloun kanssa pallolla ja lähti juoksemaan. Tottahan Milou pallon perään lähti kuin ohjus. Mutta sillä ei ollut motivaatiota etsiä muita maalimiehiä piilosta. Milou ei innostu ruokapalkasta. Toki se herkkupalat syö, mutta se ei ole valmis tekemään kovasti töitä niiden eteen. Siihen verrattuna äärettömän ahne koira on helppo kouluttaa!

Loppupäivän olimme maalimiehinä muiden koirille. Se oli yllättävän hauskaa! Tuli ihan partioajat mieleen, jolloin leikimme piiloleikkejä kuten pum pum! sotaa ja vibrausta. Se vaan erona, että nyt etsijät eivät olleet partiolaisia vaan koiria :). Ennen maaleille menoa ohjeistettiin kunkin koiran palkkaustapa. Koirilla voi olla haukkuilmaisu tai kertova ilmaisu. Haukkuilmaisussa koiran tulee haukkua maalimiehen luona niin kauan kunnes ohjaaja tulee paikalle. Joko maalimies tai ohjaaja itse palkkaa koiran. Toinen ilmaisutapa koiralla on kertova. Tällöin koira käy maalimiehen luona ja palaa sitten ohjaajan luo kertomaan että on löytänyt ihmisen. Koira ja ohjaaja palaavat maalimiehen luokse yhdessä, jolloin koira palkataan. Ohjaaja ohjasi meidät maalimiehet sopiviin piiloihin huomioiden tuulen suunnan. Siellä maalissa sitten odotettiin hiiren hiljaa että koira löytää kunkin meistä. Maalissa ollessa oli mukava miettiä mistä suunnasta koira löytää minut. Tähän vaikuttaa tuulen suunta ja se miten tuuli kiertää maastoesteitä.

Sunnuntaina oli melko vaativa harjoitus, joka toimi kurssin kokeena. Kun sen suoritti hyväksytysti, sai jatkaa harjoituksissa käymistä. Toki rima oli melko alhaalla. Riitti kun koira käväisi maalimiesten luona ajassa x. Harjoituksessa yhdistettiin suunnistusta ja hakua. Etsittävä alue oli määritelty tarkan kartan avulla. Ohjaajan piti tehdä etsintäsuunnitelma ja kompassisuunnan avulla haravoida koiran kanssa alue. Oli hankalaa keskittyä suunnistamiseen ja koiran tarkkailuun samaan aikaan.. Milou ei oikein ollut kartalla siitä mitä pitäisi tehdä. Se ei ollut motivoitunut hakemaan ihmisiä edellistenkään harjoitusten aikana. Se osui maalimiesten luokse ottaen vainun korkeintaan ihan läheltä, tai vain näkökontaktilla. Se epäröi mennä maalimiesten luokse, koska sille ei ollut muodostunut halua mennä hakemaan palkkaa heiltä. Viimeinen maalimies (jonka vierestä olin kävellyt alussa näkemättä häntä) haettiin niin että hän houkutteli Miloun maalille. Ohjaajat sanoivat, että seuraavissa harjoituksissa keskitytään motivaation kasvattamiseen lelupalkan avulla.

Mosku sen sijaan oli hyvin kartalla siitä mikä on homman nimi. Se haki hienosti maalimiehet eikä epäröinyt mennä heidän luokseen. Ahneus, hajuaistin hyödyntäminen, ihmisystävällisyys ja rohkeus ovat erittäin toimiva yhdistelmä pelastuskoiratoiminnassa!

Tällä viikolla kävimme kaksi kertaa treeneissä. Harjoituksista lisää myöhemmin!