Ihanaa Joulunaikaa ja vauhdikasta ensi vuotta!

Me korpitorpan tontut vietämme joulua vanhempiemme luona. Tänään olemme minun vanhempien kotona, jossa on 7,5- vuotias espanjanvesikoira Leevi. Leevi ei ole erityisen sosiaalinen perro, ja se pitääkin selvän hajuraon Moskuun. Se kuitenkin onneksi sietää Moskua samassa tilassa ja Mosku väistää Leeviä.

Kuvassa Leevi ja Milou viime jouluna. Nyt Miloulla on paljon lyhyempi turkki, mutta eipä näillä keleillä pitkää turkkia tarvitsekaan.

Joulun hiljentymisen jälkeen jatkamme pelastuskoira-, rallytoko- ja agilitytreenejä. Moskun kanssa täytyy myös treenata Turun tammikuun näyttelyyn. Miloun kanssa aloitimme juuri agilityn pelastuskoirayhdistyksen porukan kanssa. Ohjaaja kysyi ensimmäisellä kerralla ollaanko käyty ennen agilityssä koska Milou tajusi heti kontaktiesteen. Käytiin noin vuoden ajan agilityssä, mutta lopetettiin se jo reilu pari vuotta sitten. Aika hienoa että Milou muistaa juttuja sieltä!

Innolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Jos kaikki menee hyvin, voi olla että suoritamme pelastuskoiratoiminnan peruskokeen syksyllä. Rallytokoa ja agilityä harrastetaan näillä näkymin ihan huvin vuoksi, siis ei kilpailla. Moskua aion viedä ehkä kahteen näyttelyyn Turun näyttelyn lisäksi. Ja onhan sekin mahdollista että aloitetaan vielä joku uusi harrastus.

Jättiläiskoira!

Olin viime viikolla metsätilakäynnillä Kuhmoisissa. Metsässä oli mukana aivan ihana jättiläiskoira! Olen niin tottunut Moskun kokoon, että se tuntuu normaalikoiralta. Milousta on tullut minikoira. Mutta siitäkin huolimatta tuo rontti oli VALTAVA! Arvatkaapa kuinka paljon tuo jättiläinen painaa! Vastaus on postauksen lopussa.

Rodun varmaan arvasittekin jo. Bernhardilainenhan tuo Velmu on. Se on 5- vuotias ja se tuli nykyiselle omistajalleen 1- vuotiaana. Aikaisempi omistaja ei ollut pärjännyt murrosikäisen jättiläisen kanssa kaupunkiasunnossa.. Itse asiassa Velmu on nykyisen omistajan kolmas kodinvaihtajabernhardilainen..

Velmulla on hyvin leveä rintakehä. Kuvassa se kuitenkin näyttää pienemmältä kuin on todellisuudessa

Velmulla on nykyään lokoisat oltavat maalla. Se vahtii taloa (varmasti hyvin uskottavasti) ja kulkee omistajansa mukana kaikkialle. Harva se päivä se pääsee kunnon metsäkävelylle. Se pysyttelee nätistä omistajan kintereillä metsässä.

Niin, se Velmun paino. Vuosi sitten punnituksessa se painoi miltei 90 kiloa! Tykkään bernhardilaisista paljon, mutta en kuitenkaan haluaisi sellaista. Se on liian iso koira pitkäkestoiseen liikuntaan ja harrastuksiin. Velmun omistaja sanoi, että niillä ei tahdo lonkat kestää. Kaksi aikaisempaa bernhardilaista hän on lopettanut ennen 10. ikävuotta koska niiltä on pettänyt lonkat. 

Yllättävä tulos spermatestissä

Olen niin toivonut että Milousta saataisiin pentuja! Sen isä on Espanjan tuonti, joten se toisi kaivattua uutta verta Suomen perrokantaan. Milou olisi kaikin puolin hyvä uros jalostuskäyttöön. Sen luonne on tasapainoinen ja hyvä, rakenne on hyvä ja se on ollut terve. Haluaisin myös itselleni Miloun pennun! Milou astuikin tänä vuonna kaksi narttua, mutta kummastakaan kerrasta ei pentuja tullut. En kuitenkaan ajatellut että Miloussa voisi olla jokin vialla. Toinen kasvattaja ehdotti spermatestiä. Mietin sitä pitkän aikaa, ja lopulta päädyin teettämään sen. 

Testi oli hankala järjestää, koska kunnon asiantuntemusta testin tekoon on tällä hetkellä vain Vantaalla ja paikalle tarvittiin juoksuinen narttu. Ihan viime hetkellä, testiä edeltävänä iltana saatiin järjestettyä narttu testiin. 

Milou talviturkissa viime talvena

Maanantaiaamuna hain nartun ja omistajan kyytiin ja ajoin Vantaalle. Testi meni sujuvasti, eli Milou oli todella kiinnostunut nartusta.. Eläinlääkäri sanoi, että ulkoisesti kaikki näyttää erittäin hyvältä.

MUTTA... Testissä selvisi heti, että siittiöitä oli vähän ja ne kaikki olivat kuolleet. Spermassa oli paljon tulehdusssoluja, jotka syövät siittiöitä. Tämän johdosta ultrattiin eturauhanen. Siellä näkyi hieman arpikudosta joka viittaa tulehdukseen. Ell epäilee että Miloulla olisi ollut virtsatietulehdus, joka olisi levinnyt eturauhaseen. Ei tosin olla huomattu että sillä olisi ollut mitään oireita. Ennen lähtöä otettiin vielä pissatesti, jonka tulokset sain eilen. Testissä ei näkynyt bakteerikasvua, joten antibioottikuuria ei aloitettu. Ell sanoi, että tulehdus on juuri saattanut mennä ohi.

On siis mahdollista, että tämä piilevä tulehdustila olisi ollut päällä jo astutusten aikaan, jonka takia ne eivät onnistuneet. Tai sitten siittiötuotannossa on ongelmia. Tai sekin on mahdollista, että kaikki on ollut ok, mutta astutukset eivät vain jostain muusta syystä onnistuneet. 

Eläinlääkäri suositteli testien perusteella viikon hormonihoitoa, joka voi ehkäistä eturauhasen tulehdustilaa. Spermatesti otetaan uudestaan reilun kuukauden päästä, jotta nähdään onko siellä vielä tulehdussoluja. Vaikka tulehdussolut olisivat jo kokonaan hävinneet, jalostuskäyttöä varten tulisi ottaa vielä kolmas spermatesti noin kolmen kuukauden kuluttua. 

Eli nyt ei auta muu kuin odottaa ja säästää rahaa..

Mosku Jyväskylän näyttelyssä 22.11

Olihan taas melkoinen kokemus tuo Jyväskylän näyttely. Se oli meille kummallekin äärettömän hyvä kokemus, mutta näyttelysuoritus oli varmasti kamalaa katsottavaa. No mutta, jostain se on lähdettävä liikkeelle.

Mosku tutkailee majapaikkaa

Hoffien kehä alkoi sunnuntaina jo yhdeksältä, joten päätin olla yötä Jyväskylän lähistöllä. Ei todellakaan tehnyt mieli lähteä ajamaan kuudelta aamulla.. Löysin huoneen maatilamatkailupaikasta Laukaasta, joka oli oikein kivan tuntuinen paikka. Ja se oli kaiken lisäksi ihan Peurungan lähellä, joten pääsin lauantai- iltana rentoutumaan kylpylään. Kylpylän ja lenkin jälkeen söin maittavan illallisen tunnelmallisessa navettaravintolassa maatilalla. Siihen se rentoutuminen loppuikin. Mosku oli huoneessa aluksi ihan innoissaan. Kunnes sinne pieneen aittarakennukseen tuli kaksi porukkaa koirineen. Joo, metsän keskellä kasvanut pihavahtikoira ei sitten ihan sulattanut sitä että samassa rakennuksessa on muita koiria ja vielä uroksia. Liikettä (= haukkumista) oli yhteentoista asti, joten aikaisin nukkumaan meno jäi haaveeksi. Hiljaisuuden laskeutuessa Moskukin hiljeni, mutta se ei rauhoittunut millään. Tuntui ettei se nukkunut yhtään koko yönä, liikuskeli vaan edestakaisin ja hyppi viereiseen sänkyyn. Itse nukuin katkonaisesti yhteensä pari tuntia. Kaiken huipuksi muut heräsivät jo viideltä! Olin aivan pökerryksissä väsymyksestä ja itkuisena mietin että jätän menemättä näyttelyyn. En ole kovin toimintakykyinen noin vähillä yöunilla. Yritin mennä suihkuun, mutta eipä se onnistunut. Mosku avasi sisäänpäin aukeavan oven jo ennen kuin pääsin suihkuun. Jouduin viemään Moskun autoon jotta pääsin edes vessaan! Hiljalleen heräilin ja kokosin itseäni ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdin ajamaan Jyväskylään.

Mosku änki itsensä sängyn alle eikä päässyt sieltä pois 

Onneksi hallille tultaessa olin saanut kerättyä itseni jokseenkin hyvään kuosiin. Halli oli todella tilava eikä yleisöä vielä juurikaan ollut. Mosku oli aivan pää pyörällä hallin sisällä. Pikkuisella meni aluksi ihan häntä koipien väliin. Olin ennen kehään menoa sivummalla jossa ei juurikaan ollut koiria. Sain vähän innostettua ja rentoutettua Moskua.

Kehään meno jännitti taas paljon, vaikka nyt sentään jo tiedän paremmin miten homma toimii. Tein sen ratkaisevan virheen että en ottanut supernameja mukaan. Ajattelin että kuivatut kanaherkut toimisivat, mutta siinä jännityksessä ja hämmennyksessä Mosku ei meinannut edes syödä niitä! Olisi pitänyt ottaa lihapullia tai nakkeja. Mosku juoksi ihan siivosti. Tosin enpä itse sen tarkemmin ehtinyt katselemaan miltä sen ravi näytti. Itse olisin voinut ottaa pidempiä askelia ja pitää hihnaa alempana ja tiukempana jotta Mosku olisi pysynyt paremmin rinnalla.

Yksilöarvostelussa en saanut Moskua seisomaan nätisti. Se oli jotenkin löysä. Eikä se antanut korjata takajalkoja. Näyttelyyn harjoitellessa ilmeni uusi ongelma. Moskun takajalkojen tassut harittavat ulospäin seistessä (kts. kuva!). Eräs näyttelyharrastaja sanoi että se johtuisi kasvuvaiheesta ja korjaantunee viimeistään puolen vuoden päästä.  No sentään Mosku antoi hyvin kiltisti tuomarin tutkia itsensä, joka on jo iso plussa.

Jokseenkin kelvollinen asento

Saatiin sentään EH, ja oltiin neljänsiä. Junnu- uroksia oli viisi tai kuusi. Tärkein anti tästä näyttelystä oli kokemus ja tieto siitä mitä pitää treenata. Kehän jälkeen seurasin muita luokkia. Sain useita hyviä vinkkejä katsellessa muiden suorituksia. Kuten sen että hihna kannattaa pitää alhaalla ja kireällä.

Kotona Mosku sai synttärilahjansa. Ilmeestä näkyy että lahja oli mieleinen! Mosku täytti vuoden saman viikon perjantaina.

Ilmoittauduin Turun talvinäyttelyyn, jotta tulee treenattua. Toivon vaan että takajalkojen tassujen haritus menee sitä ennen ohi! Mielenkiintoista nähdä käyttäytyykö Mosku jo rennommin (ja minä itse :) ).

Olin taas yksin näyttelyssä, joten en saanut kuvia kehästä :(. Ensi näyttelyyn koitan saada miehen tai kaverin mukaan.