Ihanaa Joulunaikaa ja vauhdikasta ensi vuotta!

Me korpitorpan tontut vietämme joulua vanhempiemme luona. Tänään olemme minun vanhempien kotona, jossa on 7,5- vuotias espanjanvesikoira Leevi. Leevi ei ole erityisen sosiaalinen perro, ja se pitääkin selvän hajuraon Moskuun. Se kuitenkin onneksi sietää Moskua samassa tilassa ja Mosku väistää Leeviä.

Kuvassa Leevi ja Milou viime jouluna. Nyt Miloulla on paljon lyhyempi turkki, mutta eipä näillä keleillä pitkää turkkia tarvitsekaan.

Joulun hiljentymisen jälkeen jatkamme pelastuskoira-, rallytoko- ja agilitytreenejä. Moskun kanssa täytyy myös treenata Turun tammikuun näyttelyyn. Miloun kanssa aloitimme juuri agilityn pelastuskoirayhdistyksen porukan kanssa. Ohjaaja kysyi ensimmäisellä kerralla ollaanko käyty ennen agilityssä koska Milou tajusi heti kontaktiesteen. Käytiin noin vuoden ajan agilityssä, mutta lopetettiin se jo reilu pari vuotta sitten. Aika hienoa että Milou muistaa juttuja sieltä!

Innolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Jos kaikki menee hyvin, voi olla että suoritamme pelastuskoiratoiminnan peruskokeen syksyllä. Rallytokoa ja agilityä harrastetaan näillä näkymin ihan huvin vuoksi, siis ei kilpailla. Moskua aion viedä ehkä kahteen näyttelyyn Turun näyttelyn lisäksi. Ja onhan sekin mahdollista että aloitetaan vielä joku uusi harrastus.

Jättiläiskoira!

Olin viime viikolla metsätilakäynnillä Kuhmoisissa. Metsässä oli mukana aivan ihana jättiläiskoira! Olen niin tottunut Moskun kokoon, että se tuntuu normaalikoiralta. Milousta on tullut minikoira. Mutta siitäkin huolimatta tuo rontti oli VALTAVA! Arvatkaapa kuinka paljon tuo jättiläinen painaa! Vastaus on postauksen lopussa.

Rodun varmaan arvasittekin jo. Bernhardilainenhan tuo Velmu on. Se on 5- vuotias ja se tuli nykyiselle omistajalleen 1- vuotiaana. Aikaisempi omistaja ei ollut pärjännyt murrosikäisen jättiläisen kanssa kaupunkiasunnossa.. Itse asiassa Velmu on nykyisen omistajan kolmas kodinvaihtajabernhardilainen..

Velmulla on hyvin leveä rintakehä. Kuvassa se kuitenkin näyttää pienemmältä kuin on todellisuudessa

Velmulla on nykyään lokoisat oltavat maalla. Se vahtii taloa (varmasti hyvin uskottavasti) ja kulkee omistajansa mukana kaikkialle. Harva se päivä se pääsee kunnon metsäkävelylle. Se pysyttelee nätistä omistajan kintereillä metsässä.

Niin, se Velmun paino. Vuosi sitten punnituksessa se painoi miltei 90 kiloa! Tykkään bernhardilaisista paljon, mutta en kuitenkaan haluaisi sellaista. Se on liian iso koira pitkäkestoiseen liikuntaan ja harrastuksiin. Velmun omistaja sanoi, että niillä ei tahdo lonkat kestää. Kaksi aikaisempaa bernhardilaista hän on lopettanut ennen 10. ikävuotta koska niiltä on pettänyt lonkat. 

Yllättävä tulos spermatestissä

Olen niin toivonut että Milousta saataisiin pentuja! Sen isä on Espanjan tuonti, joten se toisi kaivattua uutta verta Suomen perrokantaan. Milou olisi kaikin puolin hyvä uros jalostuskäyttöön. Sen luonne on tasapainoinen ja hyvä, rakenne on hyvä ja se on ollut terve. Haluaisin myös itselleni Miloun pennun! Milou astuikin tänä vuonna kaksi narttua, mutta kummastakaan kerrasta ei pentuja tullut. En kuitenkaan ajatellut että Miloussa voisi olla jokin vialla. Toinen kasvattaja ehdotti spermatestiä. Mietin sitä pitkän aikaa, ja lopulta päädyin teettämään sen. 

Testi oli hankala järjestää, koska kunnon asiantuntemusta testin tekoon on tällä hetkellä vain Vantaalla ja paikalle tarvittiin juoksuinen narttu. Ihan viime hetkellä, testiä edeltävänä iltana saatiin järjestettyä narttu testiin. 

Milou talviturkissa viime talvena

Maanantaiaamuna hain nartun ja omistajan kyytiin ja ajoin Vantaalle. Testi meni sujuvasti, eli Milou oli todella kiinnostunut nartusta.. Eläinlääkäri sanoi, että ulkoisesti kaikki näyttää erittäin hyvältä.

MUTTA... Testissä selvisi heti, että siittiöitä oli vähän ja ne kaikki olivat kuolleet. Spermassa oli paljon tulehdusssoluja, jotka syövät siittiöitä. Tämän johdosta ultrattiin eturauhanen. Siellä näkyi hieman arpikudosta joka viittaa tulehdukseen. Ell epäilee että Miloulla olisi ollut virtsatietulehdus, joka olisi levinnyt eturauhaseen. Ei tosin olla huomattu että sillä olisi ollut mitään oireita. Ennen lähtöä otettiin vielä pissatesti, jonka tulokset sain eilen. Testissä ei näkynyt bakteerikasvua, joten antibioottikuuria ei aloitettu. Ell sanoi, että tulehdus on juuri saattanut mennä ohi.

On siis mahdollista, että tämä piilevä tulehdustila olisi ollut päällä jo astutusten aikaan, jonka takia ne eivät onnistuneet. Tai sitten siittiötuotannossa on ongelmia. Tai sekin on mahdollista, että kaikki on ollut ok, mutta astutukset eivät vain jostain muusta syystä onnistuneet. 

Eläinlääkäri suositteli testien perusteella viikon hormonihoitoa, joka voi ehkäistä eturauhasen tulehdustilaa. Spermatesti otetaan uudestaan reilun kuukauden päästä, jotta nähdään onko siellä vielä tulehdussoluja. Vaikka tulehdussolut olisivat jo kokonaan hävinneet, jalostuskäyttöä varten tulisi ottaa vielä kolmas spermatesti noin kolmen kuukauden kuluttua. 

Eli nyt ei auta muu kuin odottaa ja säästää rahaa..

Mosku Jyväskylän näyttelyssä 22.11

Olihan taas melkoinen kokemus tuo Jyväskylän näyttely. Se oli meille kummallekin äärettömän hyvä kokemus, mutta näyttelysuoritus oli varmasti kamalaa katsottavaa. No mutta, jostain se on lähdettävä liikkeelle.

Mosku tutkailee majapaikkaa

Hoffien kehä alkoi sunnuntaina jo yhdeksältä, joten päätin olla yötä Jyväskylän lähistöllä. Ei todellakaan tehnyt mieli lähteä ajamaan kuudelta aamulla.. Löysin huoneen maatilamatkailupaikasta Laukaasta, joka oli oikein kivan tuntuinen paikka. Ja se oli kaiken lisäksi ihan Peurungan lähellä, joten pääsin lauantai- iltana rentoutumaan kylpylään. Kylpylän ja lenkin jälkeen söin maittavan illallisen tunnelmallisessa navettaravintolassa maatilalla. Siihen se rentoutuminen loppuikin. Mosku oli huoneessa aluksi ihan innoissaan. Kunnes sinne pieneen aittarakennukseen tuli kaksi porukkaa koirineen. Joo, metsän keskellä kasvanut pihavahtikoira ei sitten ihan sulattanut sitä että samassa rakennuksessa on muita koiria ja vielä uroksia. Liikettä (= haukkumista) oli yhteentoista asti, joten aikaisin nukkumaan meno jäi haaveeksi. Hiljaisuuden laskeutuessa Moskukin hiljeni, mutta se ei rauhoittunut millään. Tuntui ettei se nukkunut yhtään koko yönä, liikuskeli vaan edestakaisin ja hyppi viereiseen sänkyyn. Itse nukuin katkonaisesti yhteensä pari tuntia. Kaiken huipuksi muut heräsivät jo viideltä! Olin aivan pökerryksissä väsymyksestä ja itkuisena mietin että jätän menemättä näyttelyyn. En ole kovin toimintakykyinen noin vähillä yöunilla. Yritin mennä suihkuun, mutta eipä se onnistunut. Mosku avasi sisäänpäin aukeavan oven jo ennen kuin pääsin suihkuun. Jouduin viemään Moskun autoon jotta pääsin edes vessaan! Hiljalleen heräilin ja kokosin itseäni ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdin ajamaan Jyväskylään.

Mosku änki itsensä sängyn alle eikä päässyt sieltä pois 

Onneksi hallille tultaessa olin saanut kerättyä itseni jokseenkin hyvään kuosiin. Halli oli todella tilava eikä yleisöä vielä juurikaan ollut. Mosku oli aivan pää pyörällä hallin sisällä. Pikkuisella meni aluksi ihan häntä koipien väliin. Olin ennen kehään menoa sivummalla jossa ei juurikaan ollut koiria. Sain vähän innostettua ja rentoutettua Moskua.

Kehään meno jännitti taas paljon, vaikka nyt sentään jo tiedän paremmin miten homma toimii. Tein sen ratkaisevan virheen että en ottanut supernameja mukaan. Ajattelin että kuivatut kanaherkut toimisivat, mutta siinä jännityksessä ja hämmennyksessä Mosku ei meinannut edes syödä niitä! Olisi pitänyt ottaa lihapullia tai nakkeja. Mosku juoksi ihan siivosti. Tosin enpä itse sen tarkemmin ehtinyt katselemaan miltä sen ravi näytti. Itse olisin voinut ottaa pidempiä askelia ja pitää hihnaa alempana ja tiukempana jotta Mosku olisi pysynyt paremmin rinnalla.

Yksilöarvostelussa en saanut Moskua seisomaan nätisti. Se oli jotenkin löysä. Eikä se antanut korjata takajalkoja. Näyttelyyn harjoitellessa ilmeni uusi ongelma. Moskun takajalkojen tassut harittavat ulospäin seistessä (kts. kuva!). Eräs näyttelyharrastaja sanoi että se johtuisi kasvuvaiheesta ja korjaantunee viimeistään puolen vuoden päästä.  No sentään Mosku antoi hyvin kiltisti tuomarin tutkia itsensä, joka on jo iso plussa.

Jokseenkin kelvollinen asento

Saatiin sentään EH, ja oltiin neljänsiä. Junnu- uroksia oli viisi tai kuusi. Tärkein anti tästä näyttelystä oli kokemus ja tieto siitä mitä pitää treenata. Kehän jälkeen seurasin muita luokkia. Sain useita hyviä vinkkejä katsellessa muiden suorituksia. Kuten sen että hihna kannattaa pitää alhaalla ja kireällä.

Kotona Mosku sai synttärilahjansa. Ilmeestä näkyy että lahja oli mieleinen! Mosku täytti vuoden saman viikon perjantaina.

Ilmoittauduin Turun talvinäyttelyyn, jotta tulee treenattua. Toivon vaan että takajalkojen tassujen haritus menee sitä ennen ohi! Mielenkiintoista nähdä käyttäytyykö Mosku jo rennommin (ja minä itse :) ).

Olin taas yksin näyttelyssä, joten en saanut kuvia kehästä :(. Ensi näyttelyyn koitan saada miehen tai kaverin mukaan.

Onnistumisen riemua rallytokossa

Ollaan käyty Moskun kanssa rallytokossa nyt syksyn ajan. Kesän jäljiltä hallinta oli ihan hukassa, joten jotain oli tehtävä ja nopeasti ennen kuin murrosikä iskee päälle. Varsinainen tokokin kiinnostaa, mutta en tiedä jaksanko tokon tarkkuutta. Rallytokossa liikkeitä ei tarvitse suorittaa juuri oikealla tavalla ja siinä saa vapaasti kehua koiraa koko ajan. Mutta se kehittää yhtä lailla seuraamista ja tottelevaisuutta.

Pari viikkoa sitten treeneissä Mosku nuuski itsepintaisesti mattoa koko ajan ja keskittyminen oli muutenkin ihan hakusessa. Hallissa oli ollut agilitykisat ja tuoksuja oli varmasti ihan hirveästi. Odotukset eivät olleet kovin korkealla tänään etenkin kun olin taas vähän myöhässä ja sen takia hermostunut itseeni. Mutta ihme tapahtui! Moskulla oli alusta asti hyvä kontakti ja kova into tekemiseen. Sen häntä vaan viuhtoi iloisesti kun se seurasi minua tiiviisti. Ihan mahtavaa treenata tuollaisen koiran kanssa!! Ohjaajakin ihasteli miten skarppi Mosku oli. Otin nollatoleranssin haisteluun heti alusta saakka, enkä antanut sen puuhailla yhtään mitään omiaan. Vuoroa odotellessa leikin sen kanssa, harjoittelin liikkeitä ja laitoin sen istumaan tai makaamaan paikoilleen. 

Mutta nyt täytyy kyllä tunnustaa mille pitää antaa suurin kiitos. Nille oikeille nameille! Eli lihapullille! Mutta oli siinä muutakin. Luulen että edellispäivän mätsäri auttoi myös, eli hauska yhdessä tekeminen. Keskityin näyttelyssä Mokun kehumiseen ja innostamiseen jotta sen mielestä näyttelyssä olo olisi tosi hauskaa. Sain Niinalta ohjeen innostaa Moskua niin että se olisi treeneissä valppaana mitä seuraavaksi tehdään. Ja eilen se oli ensimmäistä kertaa tosi innoissaan siitä mitä seuraavaksi ”käskytän”. Tää oli ihan huippua! Saa nähdä meneekö ensi viikon treeneissä yhtä hienosti.

Täällä me ollaan!!

KÄÄK! Mihin tämä aika on hurahtanut?? Blogi on jäänyt ihan retuperälle vaikka (tai paremminkin koska) meillä on ollut vaikka mitä actionia. Loppukesästä meillä oli häät ja sen jälkeen pitkä häämatka. Isäntä aloitti syyskuussa opiskelut ja on ollut töissä kahdessa työpaikassa, joten hän ei ehdi harrastaa koirien kanssa eikä osallistua täysipainoisesti torpan arkipuuhiin (meillä on kantovesi ja puulämmitys). Minä olenkin keskittynyt täysin koiraharrastuksiin. Muut harrastukset ovat jääneet tauolle. Kertoilen nyt lähiviikkojen aikana mitä kaikkea olemme tehneet loppukesän ja syksyn aikana.

Kun havaitsin ajan rajallisuuden alkusyksystä, kävin hartaan pohdiskelun itseni kanssa siitä mihin haluan vapaa-aikani käyttää. Kivoja harrastuksia kun on ihan liikaa! Mietin sitä mistä saan kaikista eniten mielihyvää. Koirien kanssa on mielettömän kivaa ja mielenkiintoista touhuta. Koskaan ei tiedä ennalta miten treenit menevät. Jos ne menevät hienosti, kokee onnistumisen riemua. Huonosti menneistä treeneistä taas oppii aina paljon. Ihan parasta on nähdä kun koira on innoissaan treeneissä ja yhdessä tekemisestä. Se antaa paljon virtaa itsellekin.

Kuvaajana: Niina S.

Tällä viikolla Moskulla on 1- vuotissynttärit ja toinen virallinen näyttely! Sunnuntaina käytiin harjoittelemassa mätsärissä. Ei sijoituttu punaisessa luokassa, mutta olin mielettömän tyytyväinen siihen kuinka hyvin Mosku käyttäytyi. Kehän ulkopuolella se oli suuna päänä joka suuntaan. Odottelutila oli ahdas ja koiria oli todella paljon. Meinasin saada paniikkikohtauksen tungoksesta ja hälystä. Mutta kehässä Mosku oli rauhallinen ja tottelevainen. Se ravasi mallikkaasti kunhan sain sen hyvään vauhtiin (omassa toimimisessa siis kehitettävää!). Se seisoi tyynen rauhallisena paikallaan ja oli erittäin luokse päästävä. Ehkä vähän liikaakin kun tuomarin naama piti taas nuolla J. Ennen tokaa kierrosta Mosku oli jo silminnähden väsynyt eivätkä makupalatkaan enää maistuneet. Olin itsekin jo nuutunut ja ajattelin että tästä ei tule enää yhtään mitään. Mutta Mosku tsemppasi ihan mielettömästi ja käyttäytyi taas todella hyvin kehässä. Tämän kokemuksen jälkeen on hyvä mennä näyttelyyn. Paranneltavaa on enää omassa toiminnassa. Meillä on vielä näyttelytreenit perjantaina jossa voidaan hioa kehätaktiikkaa. Jänskä viikko siis edessä!

Mosku pentunäyttelyssä

Hups hei, postaus Moskun ensimmäisestä virallisesta näyttelystä meinasi vallan unohtua. Me seikkailijat ollaan oltu niin tiiviisti ulkona että tietokonehommat ovat jääneet ihan paitsioon. Nyt on sopivan sateinen ja viileä ilma istuskella sisällä tietokoneen äärellä.

Mutta siis näyttelyyn, joka oli Lahden Jokimaalla 12.5 eli äitienpäivänä. En saanut tallennettua näyttelyä kameralle, koska olin yksin reissussa. Olisihan siellä ollut koiraharrastustuttuja mutta ei siinä hässäkässä taas jotenkin joutanut kyselemään kuvaajaa.

Hoffiurospentuja oli meidän luokassa viisi. Ollaan treenattu paljon seisomista Moskun kanssa. joten tiesin että seisomisessa ei ole mitään ongelmaa. Tosin en saa Moskua siihen ideaalinäyttelyasentoon. Sitä pitäisi vielä opetella. Mutta sitten se juokseminen! Tein mätsärissä sen typerän virheen että pidin makupalaa kädessä. Eikä sitä paitsi oltu harjoiteltu ollenkaan juoksemista vierellä.. Eikä myöskään oltu juurikaan totuteltu näyttelypantaan. Ostin pari päivää ennen näyttelyä nahkaisen kokokuristavan näyttelyhihnan. Kankainen kiristettävä hihna ei toiminut mätsärissä. Mosku rimpuili siinä eikä sitä saanut kyllin napakasti kiristettyä koska se on niin ohut.

Ennen kehään menoa jännitti taas paljon, vaikka en ymmärrä mitä jännittämistä siinä edes on.. No, onneksi koira oli ihan cool. Kehässä yksilöarvostelussa Mosku seisoi oikein mallikaasti paikallaan ja antoi hyvin tuomarin tutkia itsensä. Se tuntui tajuavan että nyt on sellainen tilanne että skrapataan! Juokseminen meni yllättävän hyvin. Pariin otteeseen se koitti hyppiä kädelle kun ei makupalaa kuulunut. Mutta nyt se juoksi niin että liikkeet taatusti näkyivät hyvin ja kiinnitin huomiota siihen että juoksin itse tarpeeksi lujaa. Me oltiin viimeisenä, joten meillä ei ollut haittana takaa tuleva koira. Milou ainakin häiriintyi takana tulevasta vieraasta koirasta. Meidän edessä oli tuttu Niilo- veli :).

Niilo putosi ensimmäisenä arvostelusta pois, ja me toisena eli oltiin neljänsiä. Se vähän harmitti, että ei ollut mukana ketään enemmän koirista tietävää joka olisi osannut vähän arvioida muita koira. En yhtään tiedä mitä asioita tuomari arvosti sijoittuneissa koirissa. Sekin harmittaa ettei esiintymistä saanut videoitua. Siitä olisi nähnyt omat virheet ja miltä Moskun ravi näytti.

Best friends

Kirjallinen arvostelu oli todella hyvä. Kaikki rakenteelliset ominaisuudet arvioitiin hyviksi, kuten koko ja rungon mittasuhteet. Askelpituus oli riittävä. Esiintyminen hyvä ja rauhallinen. Hyvä Mosku :)!

Olisi kiva käydä yhdessä näyttelyssä pentuluokassa, kun Mosku on 7-9 kk ikäinen, mutta se ajoittuu juuri sellaiseen aikaan kun on paljon hässäkkää ja pitkä kesälomareissu. Junioriluokassa ikähaitari on niin suuri (9- <18kk), että en viitsi viedä Moskua ainakaan kovin varhaisessa vaiheessa näyttelyyn kun se on vielä kovin kehittymätön.. Ihan aikaisintaan sitten kun Moskun on vuoden ikäinen. Mutta mätsäreissä voisi käydä harjoittelumielessä.

Näyttelystä lähdettiin äitienpäivän viettoon. Otettiin koirat mukaan kahville harjupaviljongille. Yritin demonstroida näyttelyseisomista, mutta eihän siitä mitään tullut ilman makupalaa :).

Seikkailuretkellä Evolla

Vappuviikonloppuna laskettiin kanootti vesille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Koirat olivat tietenkin mukana menossa. Isäntä lähti kalaan ja Milou päätti mennä mukaan.. Me lähdimme kuitenkin pitkälle kävelylenkille Evon hienoille metsäpoluille. Välillä jätin Moskun autoon lepäämään ettei sille tule liian paljon liikuntaa. 

                         

Kävelimme lopuksi Vaarinkorven laavulle, jonka lähettyvillä isäntä oli kalassa. Saimme lounaaksi kasvisnyyttien kaveriksi makoisan hauen. 

                 

Isännän valmistaessa ruokaa kokeilin miten koirat käyttäytyvät kanootin kyydissä. Milou hyppäsi tottuneesti kanoottiin. Olemme olleet melomassa Miloun kanssa muutamia kertoja. Yhtenä keväänä laskimme Vääräjoen Ikaalisissa, jossa on pieniä koskia. 

 Moskukin oli tulossa kanoottiin. Mitä se ei tekisi Miloun perässä.. Kokeilin mitä se tuumaa kanootissa olosta. Vähän se oli ihmeissään, mutta ei pelännyt ollenkaan.

Melontakokeilun jälkeen Mosku riehaantui ja loikkasi mahtavalla loikalla veteen. Se oli Moskun ensimmäinen uinti! Uinnin jälkeen tuli mieletön hepuli, ja riehuminen meni Miloun kanssa vähän överiksi asti.

Olin suunnitellut että kävelen takaisin autolle koirien kanssa. Innostuttiin kuitenkin testaamaan pysytäänkö pystyssä kanootin kanssa kun koko lauma on kyydissä. Hiukan hutera oli matka, mutta ei kaaduttu! Mosku oli hyvin tarkkaavainen ja haukkui kaikki rannoilla kävelijät. Miikku istui rauhallisesti keulassa. Hyviä kanoottikoiria nämä ovat :)!

HAUSKAA VAPPUA!

Iloista ja aktiivista vappuviikonloppua!

 Meillä ei ole treenejä tiedossa vappuna, mutta aiotaan samoilla metsässä ja käydä melomassa. Jatkan myös tätä canicross- harjoittelua ;).

Canicrossia

Pari päivää sitten kävin hölkkälenkillä koirien kanssa ja aloin pohdiskella minkälaista canicross olisi harrastuksena. Moskusta saisi aikuisena oivaa vetoapua :). Mosku kulki ensimmäistä kertaa juoksuvyössä ja se menikin ihan mallikkaasti.

Moskun näyttelyuran alku

No, otsikko on vähän turhan mahtipontinen, koska en edelleenkään aio alkaa harrastaa näyttelyissä käymistä. Aion käyttää Moskua pentuna muutamissa näyttelyissä ja sitten aikuisena muutamissa uudelleen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Jos Mosku menestyy hyvin niin voihan se olla että niistä innostuukin.

Muutama viikko sitten harjoittelimme näyttelyhommia pentujen isän Hotin omistajan Niinan kanssa. Myös Moskun veli Niilo oli mukana. Oli hauska treeni lämpimässä auringon paisteessa! Mosku seisoi oikein mallikkaasti ja Niina sai fiksattua sen ihanteelliseen asentoon. Mosku myös juoksi ihan nätisti vierellä. Mosku tuntuu jokseenkin miellyttämisen haluiselta ja se on todella nopea oppimaan. Nämä yhdistettynä ahneuteen on tuloksena helposti koulutettava pentu! Nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti koulutuksesta ennen kuin murrosikä tulee ;)..

Moskun näyttelyasento

Moskun veli Niilo

Viime viikonloppuna mentiin ensimmäistä kertaa mätsäriin. Ei se sitten ollutkaan enää niin helppoa kun ympärillä oli paljon koiria ja ihmisiä ja vieraat koirat edessä ja takana ja minikokoinen kehä. Meni aika sähläykseksi. Mosku kyllä seisoi jonkin aikaa nätisti, joskaan en saanut sitä tuohon kuvassa näkyvään ryhdikkääseen asentoon. Juokseminen meni ihan leikkimiseksi. En ollut totuttanut Moskua ollenkaan näyttelyhihnaan (virhe!) ja otin makupalan esille (virhe!). Joten Mosku hyppi kohti kättä, pureskeli hihnaa ja venkoili. Hetkittäin se juoksi jokseenkin nätisti, mutta olen aika varma ettei tuomari nähnyt kunnolla sen liikkeitä.

Ensi viikolla menemme Jokimaalle pentunäyttelyyn, joten nyt treenaamme joka päivä kurjassa näyttelyhihnassa juoksemista ja hiomme seisomista. Mielenkiinnolla odotan miten se menee!

Ihanat veljekset <3

Miloun kosioreissu

Alkuviikon postauksessa kerroin että Milou tapasi morsiamensa. Kokeilimme maanantaina sujuuko astutushommat morsiankokelaan kanssa. Milou liehitteli morsiantaan kuin paraskin herrasmies. Todettiin että hommat sujuvat hyvin. Morsiamelta tuli kuitenkin hammasta: vielä ei ollut tärppipäivät.  

Keskiviikkona morsian tuli käymään meillä. Tärppipäivät eivät kuitenkaan olleet vieläkään alkaneet. Sitten torstaina annoin Miloun kasvattajan matkaan kahdeksi yöksi. Tapasimme treenihallin pihalla ja kokeilimme joko tärppipäivät olisivat alkaneet. Kova oli Miloulla yritys, mutta homma ei vielä näyttänyt siltä että aika olisi ollut kypsä.

Illalla kasvattajalta tuli tekstiviesti että astutus oli onnistunut! Joko oikea aika oli juuri alkanut, tai sitten se treenihallin parkkis ei innostanut nuorta paria tositoimiin :D. Perjantaina he uusivat astutuksen. Homma oli ohi 30 minuutissa, ja puolet ajasta koirat olivat nalkissa! Nopeaa toimintaa!

Milou sai kehuja hyvistä ja varmoista otteistaan. Vaikka tämä oli Miloun ensimmäinen astutus, se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä ja miten. Astutus tapahtui ilman sen kummempaa apua. Koiran omistaja piti vain morsianta paikallaan ja tietenkin he varmistivat että koirat pysyivät hyvin kiinni toisissaan.  

Nyt sitten odotellaan noin kuukauden verran ennen kuin tiedetään onko pentuja tulossa. Jos pentuja tulee, ne ovat varmasti mainioita perroja jos vanhempiinsa tulevat!

Moskun sukutapaaminen

Käväistiin eilen etelässä koira-asioilla. On mielettömän hauskaa, että enää kalenteri ei täyty luennoista ja tenteistä vaan koirajutuista! Kaikenlaista hauskaa onkin jo tiedossa keväälle ja kesälle!

Etelän reissulla Mosku pääsi tapaamaan sukuaan. Oltiin menossa tapaamaan Moskun isän omistajaa Niinaa, mutta oli ihan huippu hauska yllätys että myös Moskun veli oli sattumalta maisemissa.

Veljeksillä oli niin kova vauhti leikeissään, että kuvista tuli ihan heilahtaneita.. Nämä kaksi pentua olivat pentueen vilkkaimmat ja isoimmat. Niilo oli kaikista vilkkain ja Mosku taas isoin. Ja vilkas Niilo todella tuntuu olevan. Se painaa nyt noin kilon vähemmän kuin Mosku. Ensimmäisessä kuvassa Mosku on vasemmalla ja Niilo oikealla.

Mosku ja Niilo pääsivät tapaamaan myös puolikasta isoveljeään Hupsia. Hups on vasta 1- vuotias hoffin alku. Se suhtautui hyvin rauhallisesti pikkupentuihin.

Hups ja Mosku

Sitten viimeisenä pennut näkivät isänsä Hotin. Moskun mielestä isä oli hyvin kunniaa herättävä ilmestys, jopa vähän pelottava.. Se aristeli Hottia aikansa, mutta sitten rohkeni härnätä sitä isäntänsä jalkojen välistä :). Niilo on niin rohkea kaveri, että meni isojen sukulaistensa luo oikopäätä.

Hotti ja Mosku

Tämä Moskun sukutapaaminen ei kuitenkaan ollut se pääasia minkä takia etelään ajelimme. Menimme nimittäin tapaamaan Miloun morsianta! Tästä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Pelastuskoirayhdistyksen tulokaskurssilla

Huh huh! Viime viikko oli raskas, mutta todella antoisa. Pelastuskoirayhdistyksen tulokaskurssia oli neljänä päivänä ja sen lisäksi pentukurssi. Töiden, pitkien ajomatkojen ja torpan askareiden ohella se oli hiukan liikaa. Olen toipunut viikosta tässä pääsiäisen aikana...

Tulokaskurssi alkoi teorialla, josta kerroin edellisessä postauksessa. Käytännön harjoitukset olivat perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina testailtiin koirien reagointia vieraisiin ihmisiin ja koiriin, sekä vähän niiden hallintaa. Sen lisäksi katsottiin kuinka koirat reagoivat piilossa oleviin ihmisiin. Ihmiset olivat helpoissa piiloissa ja koirat ohjattiin lähelle piiloja. Maalimiehet palkkasivat koirat nameilla tai lelulla. Milou ja Mosku epäröivät aluksi mennä maalimiesten luokse. Pian ne kuitenkin ymmärsivät että maalimiesten luo saa mennä ja heiltä saa nameja.

Ensimmäinen harjoituskerta oli varikkoalueella, mutta lauantaina pääsimme metsään. Koirat pääsivät siis hakemaan piilossa olevia maalimiehiä metsästä. Ensimmäisessä harjoituksessa maalimiehet olivat piiloissa lähellä tietä tuulen yläpuolella. Koiran kanssa käveltiin liinassa tietä pitkin. Mosku paikansi hyvin maalimiehet. Ensimmäisen luo se meni vähän epäröiden, mutta seuraavien luona meni jo reippaasti hakemaan namit. Myös Milou löysi maalimiehet, mutta se ei ollut innosta soikeana. Otti namit ja lähti pois. Maalimies sekä koiran ohjaaja kehuivat koiraa vuolaasti. Alkuvaiheessa koiran on hyvä viettää aikaa maalimiehen luona, jotta siitä tulee tosi hieno juttu koiralle ja se haluaa etsiä vieraita ihmisiä.

Seuraavassa harjoituksessa ensimmäinen maalimies lähti juoksemaan metsään ja meni puskan taakse piiloon. Ohjaaja piti koiraa kiinni ja päästi sen irti hetkeä ennen kuin maalimies oli piilossa. Maalimies  palkkasi koiran ja kehui sitä runsaasti. Tämän jälkeen koira laskettiin vapaasti metsään etsimään kaksi muuta maalimiestä. Mosku löysi maalimiehet helposti. Siitä näki selvästi kun se sai ilmavainun. Nokka nousi pystyyn ja se terhakoitui selvästi. Riemu oli suuri kun Mosku löysi maalimiehet (ja ne namit). Mosku tulee vähän liikaakin iholle; se tykkää pusutella vieraitakin ihmisiä. Miloulla kokeiltiin pallopalkkaa. Ensimmäinen maalimies leikki Miloun kanssa pallolla ja lähti juoksemaan. Tottahan Milou pallon perään lähti kuin ohjus. Mutta sillä ei ollut motivaatiota etsiä muita maalimiehiä piilosta. Milou ei innostu ruokapalkasta. Toki se herkkupalat syö, mutta se ei ole valmis tekemään kovasti töitä niiden eteen. Siihen verrattuna äärettömän ahne koira on helppo kouluttaa!

Loppupäivän olimme maalimiehinä muiden koirille. Se oli yllättävän hauskaa! Tuli ihan partioajat mieleen, jolloin leikimme piiloleikkejä kuten pum pum! sotaa ja vibrausta. Se vaan erona, että nyt etsijät eivät olleet partiolaisia vaan koiria :). Ennen maaleille menoa ohjeistettiin kunkin koiran palkkaustapa. Koirilla voi olla haukkuilmaisu tai kertova ilmaisu. Haukkuilmaisussa koiran tulee haukkua maalimiehen luona niin kauan kunnes ohjaaja tulee paikalle. Joko maalimies tai ohjaaja itse palkkaa koiran. Toinen ilmaisutapa koiralla on kertova. Tällöin koira käy maalimiehen luona ja palaa sitten ohjaajan luo kertomaan että on löytänyt ihmisen. Koira ja ohjaaja palaavat maalimiehen luokse yhdessä, jolloin koira palkataan. Ohjaaja ohjasi meidät maalimiehet sopiviin piiloihin huomioiden tuulen suunnan. Siellä maalissa sitten odotettiin hiiren hiljaa että koira löytää kunkin meistä. Maalissa ollessa oli mukava miettiä mistä suunnasta koira löytää minut. Tähän vaikuttaa tuulen suunta ja se miten tuuli kiertää maastoesteitä.

Sunnuntaina oli melko vaativa harjoitus, joka toimi kurssin kokeena. Kun sen suoritti hyväksytysti, sai jatkaa harjoituksissa käymistä. Toki rima oli melko alhaalla. Riitti kun koira käväisi maalimiesten luona ajassa x. Harjoituksessa yhdistettiin suunnistusta ja hakua. Etsittävä alue oli määritelty tarkan kartan avulla. Ohjaajan piti tehdä etsintäsuunnitelma ja kompassisuunnan avulla haravoida koiran kanssa alue. Oli hankalaa keskittyä suunnistamiseen ja koiran tarkkailuun samaan aikaan.. Milou ei oikein ollut kartalla siitä mitä pitäisi tehdä. Se ei ollut motivoitunut hakemaan ihmisiä edellistenkään harjoitusten aikana. Se osui maalimiesten luokse ottaen vainun korkeintaan ihan läheltä, tai vain näkökontaktilla. Se epäröi mennä maalimiesten luokse, koska sille ei ollut muodostunut halua mennä hakemaan palkkaa heiltä. Viimeinen maalimies (jonka vierestä olin kävellyt alussa näkemättä häntä) haettiin niin että hän houkutteli Miloun maalille. Ohjaajat sanoivat, että seuraavissa harjoituksissa keskitytään motivaation kasvattamiseen lelupalkan avulla.

Mosku sen sijaan oli hyvin kartalla siitä mikä on homman nimi. Se haki hienosti maalimiehet eikä epäröinyt mennä heidän luokseen. Ahneus, hajuaistin hyödyntäminen, ihmisystävällisyys ja rohkeus ovat erittäin toimiva yhdistelmä pelastuskoiratoiminnassa!

Tällä viikolla kävimme kaksi kertaa treeneissä. Harjoituksista lisää myöhemmin!

Tintin seikkailijakoiristako pelastuskoiria?

Nyt löytyi hyvä harrastus meidän koko laumalle! Nimittäin pelastuskoiratoiminta. Aloitin eilen Päijät-Hämeen pelastuskoirien tulokaskurssin. Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa kerrottiin yleistä asiaa pelastuskoiratoiminnasta ja koirien kouluttamisesta. Olin luullut, että koiran tulisi jo osata ennestään hakua ja jäljestystä. Mutta yhdistys kouluttaakin koiria alusta alkaen ja sekä haku että jälki eroaa palveluskoirapuolen kokeista. Suurin ero on siinä, että koiran tavoitteena on etsiä ihminen, ei se että pysyy tarkasti jäljellä. Haussa koira saa edetä ilman tarkkaa ohjausta tai lähettämistä pistoille.

Minustako pelastuskoira?

Meillä oli suunnitelmissa että käyn tulokaskurssin Miloun kanssa ja otan Moskun mukaan vähän myöhemmin. Ja isäntä katsoo sitten haluaako tulla mukaan. Näytin eilen illalla innoissani kurssin esityksen isännälle ja hän innostui kovasti toiminnasta. Lopputulema on, että koko lauma lähtee viikonloppuna tulokaskurssin maastoharjoituksiin.

Eihän sitä tietenkään tiedä varmaksi onko meidän hurtista pelastuskoiriksi. Milou olisi ainakin luonteen puolesta oivallinen pelastuskoira. Ja olisi hienoa että Miloun työkoiraominaisuuksia voisi käyttää hyödyksi. Tärkeimmät pelastuskoiran luonneominaisuudet ovat ihmisystävällisyys ja motivaatio etsiä ihmisiä. Koiran tulee olla myös hyvähermoinen ja rohkea. Koiralla pitää olla luonnollisesti erittäin hyvä hajuaisti ja taipumusta käyttää sitä. Kurssin pitäjä suositteli, että pennun kanssa aloitettaisiin mahdollisimman pian haku- ja jälkikoulutus. Hän on aloittanut pennun koulutuksen jo 8 viikkoisena.

Pelastuskoiratoiminta kiinnostaa minua erityisesti siksi että siinä voi yhdistää harrastuksen vapaaehtoistyöhön sekä hyödyntää omaa luonnossaliikkumisosaamista. Koiran ohjaajalta vaaditaan suunnistustaitoa, ensiaputaitoa, sitoutumista toimintaan eli hyvää motivaatiota, hyvää paineensietokykyä ja myös hyvää fyysistä kuntoa sekä yhteistyötaitoja.

Hakua koordinaateilla- Milou tutkii geokätkön

Tänään testasimme kuinka koiriemme nenät toimivat! Kysyin kurssin pitäjältä eilen miten pentua voisi alkaa kouluttamaan. Hän neuvoi tuuliharjoituksen. Siinä maalimies kävelee metsästä tien yli ja kulkee tien suuntaisesti kohti koiran tulosuuntaa ja piiloutuu sellaiseen paikkaan tuulen yläpuolelle että tuuli kantaa hajun tielle. Ohjaajaa varten maali merkitään esim. kepillä ja kirkkaalla nauhalla. Ohjaaja kävelee koiran kanssa tietä pitkin ja kun koira haistaa maalimiehen, koiraa kehutaan. Sitten koiran tulisi haistaa tien yli kulkeva jälki ja seurata sitä maalimiehen luo. Yksi variaatio harjoituksesta on sellainen, että koira menee maalimiehen luokse jo merkin kohdalla.

Piilouduin tuulen yläpuolelle reilun 10 metrin päähän tiestä tiheään kuusikkoon. Epäilin että hajuni kulkeutuu tielle jo ennen merkkiä, eli kohtaa jossa olin. Ja niin kävikin! Oli hauska seurata kun Moskun nokka nousi ja se nuuhki ilmaa jo hyvissä ajoin ennen merkkiä. Lauri ja Mosku kävelivät ohi, Mosku haistoi tien yli menevän jäljen ja lähti heti seuraamaan sitä. Riemu oli ihan valtava kun Mosku löysi minut! En kuvitellut että harjoitus olisi noin helppo.

Sitten samaa kokeiltiin Miloun kanssa niin että isäntä meni maalimieheksi. No- Miloulla tuli hätä että mihin Lauri oikein lähtee ja se paineli metsään kuin höyryveturi. Piti rauhoitella sitä kulkemaan vetämättä remmissä. En huomannut Laurin merkkiä kun oli jo hämärää. Milou huomasi polun yli kulkevan jäljen ja se lähti painattamaan sitä pitkin. Se oli vain pisto ja tultiin takaisin polulle. Sitten Milou singahti toiselle puolelle tietä ja mentiin juosten pitkin jälkeä ja sieltä isäntä löytyi kuin löytyikin. Olenkin epäillyt että Miloun kanssa saa tehdä töitä sen eteen että sen saa työskentelemään keskittyneesti ja maltilla. Sillä on aina kova vauhti päällä.

Kerron ensi viikolla miten maastoharjoitukset menivät!

Miloun muodonmuutos

Niin siinä sitten kävi että Milou pääsi turkistaan heti näyttelyn jälkeen. Tai joutui luopumaan. En tiedä kumpaa. Nyyh, noin hieno se turkki oli:

Milou koki vaiheittaisen muodonmuutoksen. Ensin leikkasin karvat jaloista saksilla, koska Milou ei siedä jalkojen ajamista trimmerillä. Joten siitä tuli lammas:

Ja sitten Milousta tuli porcupineperro (piikkisikaperro), tai vilijonkkaperro: 

Leevi tuli kylään iltapäivällä, eikä ehditty ajaa loppua turkkia ennen iltaa. Milou sai siten vähän aikaa sopeutua turkin lähtöön. 

Milou viihtyy nyt tiiviisti sohvalla lämpimässä. Se raukkaparka tippui päivällä jään läpi puroon. Milou kuulema singahti hyvin pian pois vedestä ja otti hillittömät hepulit. 

Tuollainen perro turkin alta paljastui! Milou on paljon harmaampi kuin vuosi sitten jolloin turkki ajettiin edellisen kerran. Tällä turkilla mennään ainakin syksyyn asti, ehkäpä jopa vuoden päähän.

Miloun ensimmäinen virallinen näyttely

Taas saan olla ylpeä hienosta koirastani! Milou sai hyvän arvostelun Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Se sai laatuarvosteluksi EH:n, eli erittäin hyvän. Tuomarilla oli rakenteesta jotakin pientä huomautettavaa. Koko, rungon mittasuhteet, sukupuolileima ja karvapeite saivat kiitosta. Luonnetta kuvattiin miellyttäväksi. Milou olisi saanut liikkua tehokkaammin, eli olisin saanut juosta kovempaa. Milou juoksi nätisti vierellä ja antoi hyvin tuomarin (ja koetuomareiden) tutkia itsensä. Milou ei olisi välittänyt seistä hienossa näyttelyasennossa, mutta sain se kuitenkin pysymään jokseenkin hyvässä asennossa.

Itse en oikein nauttinut näyttelyssä olosta, koska jännitin niin paljon. Milou oli melko cool, mutta olisi varmasti ollut vapautuneempi jos minä olisin ollut rento. Mutta nyt kun tiedän miten homma toimii ja että voin luottaa täysin koiraani, on seuraavassa näyttelyssä varmasti paljon kivempaa ja saan siitä paljon enemmän irti.

Tänään tuo erinomainen karvapeite (kuten arvostelussa kuvattiin) lähti pois ja kun se on kasvanut takaisin näyttelymittaan, käydään vielä parissa kolmessa näyttelyssä jotta saan arvostelun useammilta tuomareilta. Haluan arvostelut, koska aion käyttää Milouta jalostuksessa. Harrastusmielessä en aio alkaa käymään näyttelyissä.

Näyttelyn jälkeen mentiin metsään rentoutumaan. Vahvistettiin paikallaoloa seisten, maassa ja istuen, ja tehtiin pieni makkaraneliö.

Huomenna laitan kuvia Miloun uudesta lookista!