Huimaa edistystä ja hieman takapakkia pelastuskoiratreeneissä

Kerroin keväällä, että olimme pelastuskoirayhdistyksen alokaskurssilla. Olemme harjoitelleet ihmisten etsintää metsässä, rakennuksilla ja varikolla nyt reilun puoli vuotta.

Pelastuskoiratoiminta on ihan järjettömän mielenkiintoista! Tällaiselle metsän elävälle se on juuri oikea harrastus. Koiran opettaminen hakemaan ihmisiä on vain yksi osa harrastusta. Siinä pääsee kehittämään myös omaa suunnistustaitoa ja etsintää. Sekä lisänä voi harjoitella ensiaputaitoja. On huisia nähdä kuinka koirat kehittyvät. Kehitys on nimittäin koirilla paljon nopeampaa kuin itsellä. Itse on usein ulalla siitä miten pitäisi toimia ja ohjata koiraa..

Maalimiehenä kaatuneen puun rungolla

Mosku oli reilun neljän kuukauden ikäinen kun olimme alokaskurssilla. Haku ja jäljestys luontuvat Moskulla ihan luontaisesti. Miloulla sen sijaan motivaatiota sai rakentaa huolella.

Mosku etsi niin hyvin maalimiehiä alusta alkaen, että otimme ilmaisun mukaan jo kesällä. Se oppi haukkumisen hyvin nopeasti, joten ilmaisutapaa ei tarvinnut miettiä ollenkaan. Syksyllä aloimme vaatimaan siltä pidempiä haukkusarjoja (10- 20 haukkua). Kaikki meni hyvin ensimmäisiin pimeätreeneihin asti, jossa se alkoi nähdä mörköjä. Se ei uskaltanut mennä maalimiesten luokse vaan kierteli niitä ja jäi haukkumaan turvallisen välimatkan päähän. Juuri sillä kerralla meillä ei ollut ohjaajaa enkä osannut reagoida yllättävään ongelmaan mitenkään. Saatoimme siis palkata Moskun pelkohaukusta :/. Seuraavissa pimeätreeneissä sama toistui ekalla maalimiehellä, eikä Moskulle annettu palkkaa. Maalimies meni näkyvään piiloon ja Mosku sai suoran palkan. Toiset maalimiehet se etsi ja ilmaisi hyvin, vaikkakin jäi reilun metrin päähän haukkumaan. Päätettiin käydä päivätreeneissä niin kauan kunnes arkailu menee kokonaan ohi.

Ekoissa päivätreeneissä metsässä huomasin heti valjaita laittaessa, että Moskun into laski. Se muisti pelon pimeätreeneistä. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä muuttaa treenejä kokonaan. Mutta lähdettiin liikkeelle ja Mosku lähtikin etsimään hyvin. Se irtoaa vähän liiankin hyvin. Nytkin se ampaisi alueen päähän tietä pitkin, otti hajun tai jäljen ja löysi ensimmäisen maalimiehen. Se jäi kuitenkin kiertelemään maalimiestä, ei selvästikään uskaltanut mennä luokse. Kun olin lähellä, se meni maalimiehen luokse ja jäi haukkumaan metrin päähän. Toiselle maalimiehelle se meni mutkan kautta- juoksi ensin jälkiä pitkin alueen perukoille. Se epäröi taas ennen maalimiehelle menoa.
Seuraavaksi tehtiin huippuhelppo treeni. Mosku olikin jo lähdössä aivan normaali ja itsevarman oloinen. Se näki maalimiehet ennen treeniä, joten sekin helpotti. Kaikki kolme maalimiestä tehtiin haamuna, eli he juoksivat piiloon huutaen Moskua. Mosku säntäsi kaikkien luokse suoraa päätä eikä epäröinnistä ollut tietoakaan. Viimeinen treeni ennen joulutaukoa meni jo aivan normaalisti. Mosku lähti etsimään aivan into piukeena maalimiehiä, löysi kaikki helposti eikä arkaillut ollenkaan. Nyt otetaan varman päälle, eikä mennä vielä pimeätreeneihin. Useampikin kokenut ohjaaja on sanonut, että nuoren koiran kanssa ei kannata pitää kiirettä. Siitä syntyy helposti ongelmia, joita saa sitten ajan kanssa korjailla. Arkuutta on kuulema hyvin hankala saada pois. Asiaan on syytä suhtautua tosissaan etenkin sen takia koska Mosku on pihavahtikoira ja voi luonnostaan olla epäluuloinen vieraita kohtaan.

Milousta on moni sanonut, että se on ihan eri koira kuin alkusyksystä. Ehdin jo kerran hairahtua ajattelemaan että luovutan Miloun kanssa. Motivaation rakentamiseen meni kauan aikaa. Pitkän aikaa treenattiin niin että maalimies juoksi piiloon palloa näyttäen ja Milou säntäsi sen perään. Aluksi Milou ei edes leikkinyt maalimiesten kanssa. Se oli niin minussa ja Laurissa kiinni. Eka kehitysaskel oli, että se alkoi leikkiä maalimiesten kanssa. Sitten meistä tulikin inhottavia. koska otettiin aina pallo pois, ja maalimiehistä huippuhauskoja. Kokeiltiin välillä ruokapalkkaa, mutta se ei toiminut yhtään. Kerran syksyllä rakennuksella kokeiltiin sellaista, että eka maalimies juoksi piiloon. Milou meni perässä ja söi ruokapalkan. Seuraavat kaksi maalimiestä olivat valmiiksi piilossa. Milou ei aktiivisesti etsinyt heitä vaan ennemmin vahingossa osui luokse. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Trimmasin Miloun ja siitä tuli hirveän ahne. Yhtäkkiä ruokapalkka toimikin täysin motivointina! Milou myös alkoi etsimään, siis oikeasti tekemään töitä. Jätettiin haamumaalimies kokonaan pois. Muutamat viime treenit ovat menneet hyvin niin, että maalimiehet ovat valmiiksi piiloissa, jotka ovat vielä aika helppoja. Yksissä treeneissä vikalla maalimiehellä oli pallo palkkana. Lihapullapalkka oli ollut niin törkeän hyvä, että Milou katsoi epäuskoisen pettyneenä palloa. Motivointi on siis kääntynyt ihan päälaelleen. Nyt pallo ei olekaan enää mitään! Viime treeneissä Milou lähti todella innokkaasti etsimään. Ekan maalimiehen jälkeen sen into jotenkin lopahti. En tiedä iskikö siihen epävarmuus vai mitä. Se pyöri meidän ympärillä, kävi juoksemassa puolilaiskasti lenkkiä, kunnes törmäsi hajuun ja lähti paikantamaan maalimiestä. Mutta pääasia tässä vaiheessa on, että se kuitenkin tekee töitä.

Jos kaikki menee putkeen, voi olla että yritämme suorittaa peruskokeen syksyllä ainakin Moskun kanssa. Tosin aikataulua täytyy harkita koska Mosku on niin nuori ja parhaillaan murrosiässä. Minä aion käydä keväällä etsintäkurssin ja päivitän ea1- kurssin.

Porokoira Ailu on löytänyt maalimiehen