Niin siinä sitten kävi että Milou pääsi turkistaan heti näyttelyn jälkeen. Tai joutui luopumaan. En tiedä kumpaa. Nyyh, noin hieno se turkki oli:
Milou koki vaiheittaisen muodonmuutoksen. Ensin leikkasin karvat jaloista saksilla, koska Milou ei siedä jalkojen ajamista trimmerillä. Joten siitä tuli lammas:
Ja sitten Milousta tuli porcupineperro (piikkisikaperro), tai vilijonkkaperro:
Leevi tuli kylään iltapäivällä, eikä ehditty ajaa loppua turkkia ennen iltaa. Milou sai siten vähän aikaa sopeutua turkin lähtöön.
Milou viihtyy nyt tiiviisti sohvalla lämpimässä. Se raukkaparka tippui päivällä jään läpi puroon. Milou kuulema singahti hyvin pian pois vedestä ja otti hillittömät hepulit.
Tuollainen perro turkin alta paljastui! Milou on paljon harmaampi kuin vuosi sitten jolloin turkki ajettiin edellisen kerran. Tällä turkilla mennään ainakin syksyyn asti, ehkäpä jopa vuoden päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti