Tällainen on normaali työpäivämme. Kävelemme ristiin rastiin metsässä, minä karttaa tihrustaen ja puita tutkiskellen ja Milou metsän hajuja tutkien. Mitä ihme työtä tämä nyt sitten on?
Se on metsäsuunnittelua ja metsätilojen arvojen määritystä. Työstä suurin osa tapahtuu metsässä. Ensiksi metsätila jaetaan käsittelykuvioihin maastossa ilmakuvan ja peruskartan avulla. Käsittelykuvion perustiedot määritellään, kuten kasvupaikka ja puuston kehitysvaihe. Sitten arvioidaan puumäärät, eli motit puulajeittain, ja taimikoissa taimien lukumäärä hehtaarilla sekä niiden keskipituus. Metsäsuunnitelmassa tehdään hakkuu- ja metsänhoitotoimenpide- ehdotukset seuraavalle 10- vuodelle.
Työ on parhaimmillaan
todella ihanaa. Yleensä se on sitä silloin kun on hieno ilma ja selkeää metsää.
Pahimmillaan se on rankkaa rämpimistä räntäsateessa polvia myöten lumessa
hemmetinmoisissa ryteiköissä.. Vaikka useimmiten ilma eivätkä metsät ole ihanteellisia, nautin todella paljon siitä että saan olla
metsässä töissä. Muutamakin päivä toimistolla alkaa tuntua puuduttavalta kun on
tottunut ulkotyöhön.
Yksi iso plussa itsenäisessä metsätyöskentelyssä on
tietenkin se, että voin pitää usein Milouta mukana! Se saa paljon liikuntaa ja
minulla on seuraa. Milou on vaivaton työseuralainen, koska sillä ei ole
lainkaan metsästysviettiä ja se pysyy aina lähettyvillä. Kerran hirvi seisoi
edessämme 50 metrin päässä eikä Milou huomannut sitä! Kun Mosku varttuu, saatan
pitää koiria vuoronperään mukana. Kahta koiraa en ota mukaan sillä
keskittyminen työhön voi kärsiä.
Tällä viikolla oltiin keskivertoa mielenkiintoisemmassa metsässä (kuvat ovat sieltä). Maasto olisi haastavaa käveltävää kesälläkin, joten sain reilun annoksen
kestävyysliikuntaa! Tilalla oli hienoja kallioita, reheviä notkoja, tervaleppäkorpea ja nättejä suolampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti