Tintin seikkailijakoiristako pelastuskoiria?

Nyt löytyi hyvä harrastus meidän koko laumalle! Nimittäin pelastuskoiratoiminta. Aloitin eilen Päijät-Hämeen pelastuskoirien tulokaskurssin. Kurssi alkoi teoriaosuudella, jossa kerrottiin yleistä asiaa pelastuskoiratoiminnasta ja koirien kouluttamisesta. Olin luullut, että koiran tulisi jo osata ennestään hakua ja jäljestystä. Mutta yhdistys kouluttaakin koiria alusta alkaen ja sekä haku että jälki eroaa palveluskoirapuolen kokeista. Suurin ero on siinä, että koiran tavoitteena on etsiä ihminen, ei se että pysyy tarkasti jäljellä. Haussa koira saa edetä ilman tarkkaa ohjausta tai lähettämistä pistoille.

Minustako pelastuskoira?

Meillä oli suunnitelmissa että käyn tulokaskurssin Miloun kanssa ja otan Moskun mukaan vähän myöhemmin. Ja isäntä katsoo sitten haluaako tulla mukaan. Näytin eilen illalla innoissani kurssin esityksen isännälle ja hän innostui kovasti toiminnasta. Lopputulema on, että koko lauma lähtee viikonloppuna tulokaskurssin maastoharjoituksiin.

Eihän sitä tietenkään tiedä varmaksi onko meidän hurtista pelastuskoiriksi. Milou olisi ainakin luonteen puolesta oivallinen pelastuskoira. Ja olisi hienoa että Miloun työkoiraominaisuuksia voisi käyttää hyödyksi. Tärkeimmät pelastuskoiran luonneominaisuudet ovat ihmisystävällisyys ja motivaatio etsiä ihmisiä. Koiran tulee olla myös hyvähermoinen ja rohkea. Koiralla pitää olla luonnollisesti erittäin hyvä hajuaisti ja taipumusta käyttää sitä. Kurssin pitäjä suositteli, että pennun kanssa aloitettaisiin mahdollisimman pian haku- ja jälkikoulutus. Hän on aloittanut pennun koulutuksen jo 8 viikkoisena.

Pelastuskoiratoiminta kiinnostaa minua erityisesti siksi että siinä voi yhdistää harrastuksen vapaaehtoistyöhön sekä hyödyntää omaa luonnossaliikkumisosaamista. Koiran ohjaajalta vaaditaan suunnistustaitoa, ensiaputaitoa, sitoutumista toimintaan eli hyvää motivaatiota, hyvää paineensietokykyä ja myös hyvää fyysistä kuntoa sekä yhteistyötaitoja.

Hakua koordinaateilla- Milou tutkii geokätkön

Tänään testasimme kuinka koiriemme nenät toimivat! Kysyin kurssin pitäjältä eilen miten pentua voisi alkaa kouluttamaan. Hän neuvoi tuuliharjoituksen. Siinä maalimies kävelee metsästä tien yli ja kulkee tien suuntaisesti kohti koiran tulosuuntaa ja piiloutuu sellaiseen paikkaan tuulen yläpuolelle että tuuli kantaa hajun tielle. Ohjaajaa varten maali merkitään esim. kepillä ja kirkkaalla nauhalla. Ohjaaja kävelee koiran kanssa tietä pitkin ja kun koira haistaa maalimiehen, koiraa kehutaan. Sitten koiran tulisi haistaa tien yli kulkeva jälki ja seurata sitä maalimiehen luo. Yksi variaatio harjoituksesta on sellainen, että koira menee maalimiehen luokse jo merkin kohdalla.

Piilouduin tuulen yläpuolelle reilun 10 metrin päähän tiestä tiheään kuusikkoon. Epäilin että hajuni kulkeutuu tielle jo ennen merkkiä, eli kohtaa jossa olin. Ja niin kävikin! Oli hauska seurata kun Moskun nokka nousi ja se nuuhki ilmaa jo hyvissä ajoin ennen merkkiä. Lauri ja Mosku kävelivät ohi, Mosku haistoi tien yli menevän jäljen ja lähti heti seuraamaan sitä. Riemu oli ihan valtava kun Mosku löysi minut! En kuvitellut että harjoitus olisi noin helppo.

Sitten samaa kokeiltiin Miloun kanssa niin että isäntä meni maalimieheksi. No- Miloulla tuli hätä että mihin Lauri oikein lähtee ja se paineli metsään kuin höyryveturi. Piti rauhoitella sitä kulkemaan vetämättä remmissä. En huomannut Laurin merkkiä kun oli jo hämärää. Milou huomasi polun yli kulkevan jäljen ja se lähti painattamaan sitä pitkin. Se oli vain pisto ja tultiin takaisin polulle. Sitten Milou singahti toiselle puolelle tietä ja mentiin juosten pitkin jälkeä ja sieltä isäntä löytyi kuin löytyikin. Olenkin epäillyt että Miloun kanssa saa tehdä töitä sen eteen että sen saa työskentelemään keskittyneesti ja maltilla. Sillä on aina kova vauhti päällä.

Kerron ensi viikolla miten maastoharjoitukset menivät!